Joo, eilen mentiin opiskelemaan.... Ehtihän se pirun pimeä kuitenkin yllättämään ennekuin oli namit ja lelut pakattu. Ensin mentiin Ojankoon. No, tulipa testattua kuitenkin pimeessä autonrenkaita kantaviin mörköihin suhtautuminen... Pelotti. Siinä meni sitten pelätessä kaikkea muutakin se aika mitä siellä näki ilman valoja.

Mentiin seuraavaksi Jakomäen hiekkakuopalle. Pikkusen keskittymistä ja kontaktia, sitten irtonainen sussari  (oli sillä omistajakin mukana, mutta kuitenkin) jonka kanssa olisi pitänyt leikkiä... siinä meni sekin harjoitus taas, onneksi kuitenkin jonkunverran ehdittiin kokeilla vanhoja juttuja irrallaan ja hihnassa ... Ei muuta kun autoon takaisin, koiraleikkiä kun ei pitänyt tällä kertaa harjoitella.

Koulun hiekkakentälle katsomaan kuinka onnistuu jo opitut jutut häiriössä (kuuluu mekkalaa ostarilta vaan ei näy). N. 2 minuuttia ja paikalle 2 autoa. Ei kannattanut jatkaa kun ei voinut pitää irti. Autoon ja kotiin. Tää on sitä meidän tuuria.... Kun joskus olis kiva kokeilla aluksi ulkona ilman häiriötäkin sellaisia juttuja mitä on sisällä opeteltu... Sitten vois mennä 'ihmisten ilmoille' kokeilemaan. Ei siitä mitään tule kun kaikki kontaktinotosta lähtien loppuu heti namin jälkeen muuhun mielenkiintoisempaan juttuun. Nyt kun lehdetuulessa lentävä lehti, linnunlaulu, pienet kahinat jne vielä ovat uteliaisuutta herättäviä, niin ihmiset ovat jo liikaa pienelle koiralle. Ei tuu mitään keskittymisestä mitään.... Nyt jauhetaan samaa niin paljon kun ei koskaan ehditä ottaan uusia juttuja harjoittelun alle.... *kiukuttaa*

Tänään tassuteltiin täyttömäelle. Jee, eka kunnon rauhallinen treeni pitkään aikaan. Kävely sinnepäin oli välillä vähän tuskaista, mutta lopussa kiitos seisoo. Mäellä tehtiin kontaktia, kontaktialustaa, seuraamista, perusasentoa, etsimistä, luoksetuloa pallon kanssa, luovuttamista jne. Joka väliin leikkiä, palloa, resua, juoksua. Upeaa oli se, että mäen läpi käveli pariskunta kahden koiran kanssa (kiersivät mahdollisimman kaukana meistä kun huomasivat, että meillä oli jutut kesken.) Laitoin Wimman kiinni siksi aikaa ja kaikki meni hienosti. Tosin harjoittelu vaihtui samantien leikkimiseksi. Kannatti palkita jättipotilla kun vain vilkaisi koiria ja jatkoi leikkimistä. Hienoa kun tulee näitä jotain-sentäs-menee-kympillä-läpi treenejä.

Vaan ei taida meidän koirasta tulla etsijää... Nenä on aina maassa mutta mitään ei löydetä. Maksanpalastakin kävellään ohi nenä maassa 5 cm päästä... Muista nameista puhumattakaan. Kuitenkin Wimma kävelee koko ajan nenä maassa???? Mitäköhän se kuvittelee haistelevansa? Yrittääköhän se jäljestää? Mitä? Pitäisikähän siitä yrittää kouluttaa kanttarellikoira ???? Hee, milläköhän eväillä :O? Lelu sentään löytyy ilmavainulla tosi nopeesti. Kotona jo noudetaan hanskoja ja muuta, seuraavaksi pitää viedä niitä maastoon piiloon. *miettii seuraavaa harjoitusta* 

Pitäisi myös löytää pikapuoliin kaveri auttamaan jäljen tekemisessa ja muuhunkin leikkiin ja harjoitteluun mitä ei pysty yksin tekemään. Toi keskittyminen kun muita koiria on lähellä kun on vielä aivan lapsenkengissä. Hih, siis pennunkengissä ;o) HSKH:sta ei ole vielä löytynyt apuja. Jos huomenna ei sada lunta niin että talkoot perutaan, niin meen sinne ja nostan haloon ryhmän löytymiseksi. Pj kun ainakin on siellä. Eiköhän se osaa kertoa kehen kannattaa ottaa yhteyttä.